Talvipyöräilykausi avattu

JES! Lunta! Talvi! Talvipyöräilyä!

.. ja sitten se suli pois.

Maastopyörä lähdössä talvilenkille

Mutta ehdin kuitenkin! Tiistaina rupesi näyttämään siltä että etukevät yllättää pyöräilijän ja vesisadetta puskee taivaan täydeltä. Joten keskiviikkona kun oikein nopea olisi niin ehtisi korkata talvipyöräilykauden. Ja olin nopea ja ehdin! Tällä kertaa en vaihtanut heti ensilumen tultua nastarenkaita alle, vaan tarkoitus oli kokeilla millaista pitoa löytyy vakiokesäkumeista. Onko nastat hätävarjelun liioittelua vai ihan todella tarpeen? Joten rytkyt niskaan, valoa keulalle ja kohti Savivuorta.

Talvella kaikki pyöräily muuttuu maastopyöräilyksi. Mutta se ei tällaista aloittelevaa kuntoilijaa haittaa ollenkaan. Lyhyemmälläkin lenkillä saa samat tehot irti kuin kesällä pitkällä, kun yrittää kammeta töppyräisellä tiellä eteenpäin. Savivuorelle nousuun oli siis tullut hieman vastusta lisää (no jos tottapuhutaan, niin oikeasti lunta ei ollut juuri nimeksikään, mutta jollain sitä huonoa mäkinousukuntoa pitää yrittää perustella). Helpotusta talvi tuo taas siinä että ne paikat mitkä olivat ennen pehmeitä suonsilmäkkeitä, olivat nyt jäätyneet koviksi. Eli homma oli oikeastaan fifti-sixti.

Nastoja tuli ikävä Näkötornin tiellä. Sen urat olivat hioutuneet peilijääksi ja pitoahan siinä ei ollut minkään vertaa. Mutta tien vierestä löytyi pitoa ja matka pääsi jatkumaan. Kesäteatterille piti pysähtyä hetkeksi ihmettelemään lavalle ilmestynyttä kalvakkaa neitoa.

Paranormaali neitonen lavalla

Savivuorelta sitten alas kieli keskellä suuta. Polut olivat kapeat ja jäiset, joten jarrua sai puristella vähän väliä. Pururadalle päästyäni tein havainnon:  Hiihtokausi oli näköjään aloitettu. Ei latupohjilla montaa milliä ollut lunta, mutta siellä oli selkästi latu nähtävissä 😀 . Joku älyn jättiläinen oli päättänyt ajella paikalla myös autolla (KSML 21.20.2013). Hieno homma. Toivottelen virtuaaliset sokerit tankkiin!

Siitä vain Savivuorta alasSavivuoren jumppailun jälkeen Haapasaaren kautta Isoaholle/Miekkarinteelle ja siellä pieni lenkki kevyenliikenteenväyliltä polkuja poimien. Kaikki hauska tuppaa näköjään unohtumaan. Kesän lähestyessä loppuaan alkaa jo pelonsekaisin tuntein harmittelemaan talven tuloa ja pyöräilyjen vähenemistä. Ja sitten kun pääsee pimeille poluille hurjastelemaan otsalampun valossa niin muistaa ne talvipyöräilyn riemut. Kaatuminenkaan ei satu niin paljoa kuin kesällä (jos siis olisi ollut sitä lunta ja kun sitä ei ollut niin kyllä se kiveen kolahtaminen sattui edelleen).

Mutta kuten jo alussa totesin. Sepä oli talviajelut siinä. Nyt siellä on kaikkea muuta kuin loistokelit ajella. Paikkapaikoin peilijäätä vesipinnalla. Palataan asiaa kun tiet ovat taas sulat. Sääennuste näyttää pariksi viikkoa vesisateita.

Ja vastaus kysymykseen: Ei ole liioittelua. Kunhan talvi tuosta todenteolla tulee niin nastarenkaat vaihtuvat fillariin. Sen verran ne tuovat lisävarmuutta ajeluun että ainakin itselle ovat tarpeen. Jos ei muuten niin henkisenä tukena.

Julkaisu on kategorioissa Pyöräilevä toimistorotta and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *