Yhden miehen talkoot

Pieni pyöräilytauko sai päätöksensä kun kaivelin maasturin tallista ja lähdin katselemaan olisiko vakioreitiini Savivuori – Vaarinvuori – Kurkela jo kuivunut mukavan ajettavaan kuntoon. Savivuoren laelle tunkatessa selvisi aika pian että polut ja urat ovat hyvässä kunnossa vaan mies ei. Sen verran tuo mäki pisti puhaltelemaan. Joten reeniä, reeniä, reeniä ja vähän vielä reeniä lisää. Mäen päälle päästyäni törmäsin harvinaiseen näkyyn. Tornin läheisyydessä oli koipia lepuuttelemassa pari maastopyöräilijää! Pakko oli topata ja haastatella Savivuoren eliöstössä esiintyvää harvinaista lajia. Melko pian selvisi että tuttujahan tässä ollaan. Eli vanha luokkakaveri ala-aste-yläaste-lukio-ajoilta oli kotiseudulla käymässä. Joten turinatuokio venähtikin hieman oletettua pidemmäksi. Pari maastopyöräilijää bongasin vielä kappelin tienoilta purkamassa fillareita auton kyydistä. Liekkö kesäkuun alussa Savivuorella ajettava Viitasaari XCO maastopyöräkisa vaikuttanut maastureiden räjähdysmäiseen lisääntymiseen alueella?

Savivuoren ja Vaarinvuoren jälkeen lähdin ylittämään nelostietä Laukkatieltä tähdäten pieneen oikopolkuun kohti Ravilantietä. Ennen penkalle survaisua hoksasin että paikalla oli tehty pusikonraivaustöitä ja polku oli kaadetun risukon peitossa. Villi arvaus siitä mitä kansalainen Kuntsi tässä tilanteessa tekee? Ajaa suorinta tietä kotiin ja purkautuu Facebookin Viitasaari-ryhmään vaatien tilille asiasta vähintäänkin kuntaa, viranomaisia, metsänomistajaa, tielaitosta ja varmuudenvuoksi vielä jotain eteen osuvaa metsäyhtiötä? No ei käynyt edes mielessä. Olin jo suuntaamassa 2-vaihtoehdolle, eli kiertotielle, mutta käännyinkin takaisin. Jotainhan asialle voisi tehdä itsekkin.

No eihän tuo risusavotta nyt pahalta näytäkkään

No eihän tuo risusavotta nyt pahalta näytäkkään

Tarkemmin kun tilannetta katselin ja laskeskelin niin totesin homman olevan muutaman minuutin homma. Joten käärin hihat ja hommiin. Ja siinä ei kauaa nokka tuhissut kun polku oli taas ajettavassa kunnossa.

Polku auki ja eikun kovaa ajoa

Polku auki ja eikun kovaa ajoa

Risut kasassa

Risut kasassa

Ei se kummoiselta risukasalta siinä sikin sokin näyttänyt, mutta ihan rehellinen ”rankakasa” siitä melkein syntyi! Ei ollut kummoinen homma, vaan tulipa hyvä mieli. Itsellenihän tuon polun raivasin, joten tiedänpähän pääseväni siitä hurauttamaan ensi kerralla ilman kiertelyjä kauempaa.

Yhden miehen talkoot vaihtuivat kotona yhden miehen ja yhden naisen talkoisiin kun tartuttiin pariin lapioon ja kottikärryihin. Maata siirtyi muutama kuutio, joten menkööt se sitten vaikka loppuverryttelystä.

 

Julkaisu on kategorioissa Pyöräilevä toimistorotta and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *