Mistä on muodostunut hyvä pyöräretki? Sopivan haastellisesta matkasta, upeista maisemista, kellontarkasta huollosta, erinomaisista eväistä, hervottomista jutuista,  perille pääsystä, lämpimästä ruuasta, saunasta, samanhenkisestä seurasta ja siitä, että seuraavana päivänä saa kokea kaiken tämän uudestaan. Tällaisen retken saivat kokea 7 viitasaarelaista pyöräilijää, jotka viettivät viikonlopun pyöräillen reilut 200 kilometriä Keski-Suomen ja Savon rajamailla nauttien oman porukkansa seurasta ja rautalampilaisesta vieraanvaraisuudesta.

Aamun huollosta vastannut Kari Hämäläinen tarkastelee kalustoa

Lauantaina 23.8. kello 8.00 kokoontui pyöräilijöitä Viitasaaren seurakuntatalon pihaan. Pihalla oli odottamassa aamun huoltovuorossa ollut Kari Hämäläinen autonsa ja peräkärrynsä kanssa. Yöpymis ja muut huoltotarvikkeet lastattiin käyrryyn ja taskuihin sekä pyörien laukkuihin otettiin vain se välttämättömin.

Talvella Antti Hiltusen visioima retki sai kesäkuussa tarkemman muotonsa kun pääorganisaattorit Viitasaaren Seurakunta, Viitasaaren Reserviupseerit ja Viitasaaren pyöräily-yhteisö löivät päänsä yhteen ja sopivat että kesän 2014 lopulla järjestetään kahden päivän mittainen retki Viitasaaren vanhaan emäpitäjään Rautalammille. 23.8. lauantaina klo 8 olisi startti ja sunnuntaina klo 19 oltaisiin takaisin Viitasaaren Seurakuntatalon pihassa. Ohjelmassa olisi pyöräilyä mukavassa seurassa Rautalammille, yöpyminen Törmälän Leirikeskuksessa ja sunnuntaina paluumatka piipahtaen jumalanpalveluksessa Rautalammin kirkossa.

Kun kello napsahti lukemiin 8.00, Antti Hiltunen otti seurakuntatalon pihassa porukan kasaan, toivotti pyöräilijät tervetulleeksi retkelle ja antoi vielä viimehetken ohjeita liikenteessä käyttäytymisestä. Huoltokärryn kuomu kiinni, kypärät päähän ja Petri Kuntsin johdolla lähdettiin ajamaan kohti nelostietä. Sääennusteet olivat siinä kiikunkaakun. Eli saaatetaan kastua tai saatetaan olla kastumatta. Sopii vallan hyvin reissulle joka suuntaa kohti Savoa. Hieman ennen Taimoniemeä saatiin vielä yksi jänis matkaan kun Ulla hyppäsi 7 pyöräilijän jatkoksi kahdeksanneksi pyöräksi ja lupautui saatella väkeä hyvän matkaa kohti määränpäätä. Taimoniemestä matka jatkui Kymönkosken kaupalle, jossa pidettiin ensimmäinen varusteidenoikomistauko. Samalla vetovastuun huollosta otti hoiteisiinsa Mauri Kananen samalla kun toivotti kaikki tervetulleeksi Kymönkoskelle.

Tauko Ahveniskylällä

Suovanlahden Myllytuvalla pidettiin hieman pidempi tauko. Eli juotiin kahvit ja käytettiin hyväksi wc-palvelut. Keli oli pysynyt tasaisen harmaana, mutta kun päästiin Savon puolelle ja taukopaikkana pidettiin Ahveniskylää, alkoi aurinko paistamaan jo siihen malliin että välipaitoja ja paksumpia takkeja pystyi surutta heittämään vähemmäksi. Matka jatkui kohti Neiturin kanavaa auringon pilkahdelessa välillä pilvien lomasta.

Neiturin kievari kanavan varressa

Neiturin kanava ja siellä sijaitseva Neiturin Kievari oli menomatkan yksi pääpysäkeistä. Ja upea valinta olikin. Päällisiltä puolin varsin modernilta näyttävä kievari kätki sisäänsä sopivan ripauksen vanhaa kanavahenkeä jykevine hirsineen ja komeine kalusteineen. Paikanpäällä leivotuista herkuista löytyi valinnanvaraa joten ei ihme että moni tarttui kahvikupin lisäksi suolaiseen tai makeaan piirakkaan.

Pyöräilijät kahvilla Neiturin kievarissa

Suvi Express saapumassa Neituriin kanavaa pitkin

Taukopaikka ennen ”loppusuoraa”

Neiturin jälkeen ympärillä pyörineet pilvet päättivät viilentää hieman matkantekoa. Pieni kuuro ei latistanut tunnelmaa juurikaan ja seuraavan auringonpilkahduksen jälkeen pieni kastuminen oli jo unohtunut ja katseet olivat kohti seuraavaaa taukopaikkaa. Reservinupseerit hoitivat maaston etukäteistiedustelun erinomaisesti. Hieman ennen Kivisalmea saatiin raportti mahdollisista taukopaikoista ja tartuimme Maurin suosituksesta puolen kilometrin päässä olleeseen Timosensalmeen jossa oli levähdysalue ja vanhaa siltaa nähtäväksi. Eikä tiedustelu pettänyt pyöräilijöitä. Hienon paikan Mauri oli löytänyt ja siinä järvimaisemaa ihaillessa oli hyvä tankata loppukiriä varten.

Viimeisellä taukopaikalla tehtiin vielä pieni ohjelmamuutos. Olimme aikataulua sopivasti edellä, joten ehtisimme varsin hyvin käydä ajamassa pienen ”sakkolenkin” Rautalammin keskustassa hankkien iltapalatarvikkeet. Lisää lenkkiin pituutta tulisi noin 8 kilometriä ja vaikka vaihtoehdoksi annettiin myös ajaminen suoraan majapaikkaan, kukaan ei tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon tarttunut. Joten koko pyöräporukka oli vajaan tunnin päästä ottamassa vastaan huoltojoukkojen etukäteistiedusteluja kauppojen sijainnista. Päädyimme lähimpään tarjolla olevaan kauppaan ja kun ostokset oli tehty lähdettiin polkemaan viimeinen 10 kilometriä Törmälän leirikeskukseen.

5 tuntia 40 minuuttia pyöräilyä ja matkaa 112 kilometriä. Aamu kahdeksalta lähtenyt porukka oli hieman neljän jälkeen majapaikassa. Joten majapaikan sängyt puhtaine petivaatteineen otettiin ilolla vastaan. Samoin myös lämpimät perunat lihamurekkeineen ja kastikkeinen plus muine lisukkeineen, jotka maistuivat enemmänkin kuin herkullisille päivän puperrettua energiapatukoita ja muuta välipalaa. Ja pienen huilitauon päälle vielä rantasauna ja uinti upeaa järvimaisemaa ihaillen, niin palautuminen päivän urakasta alkoi luonnostumaan kuin itsestään. Illan hämärtyessä väki vielä käveli läheisen riihen kupeella olevalle grillipaikalle, jossa paisteltiin makkarat ja kertailtiin päivän reissua ja alettiin valmistautumaan seuravaan päivän Rautalammin vierailuun ja kotimatkaan.

Ilta hämärtyy ja makkarat paistuvat Törmälässä (kuva: Markku Vihava 2014)

Pyöräilijät pitävät hyvää huolta kalustostaan. Mikko jopa siinä määrin, että Trekki pääsi nukkumaan isäntänsä viereen yöksi.

Antti tuomassa viitasaarelaispyöräilijöiden tervehdystä Rautalammin seurakunnalle

Sunnuntaina aamupalan jälkeen väkerrettiin eväät, laitettiin huoltoauto kuntoon, kalusto ojennukseen ja suunnattiin 10 kilometrin pikataipaleelle kohti Rautalampea ja sen kirkkoa. Häntäjoukon saapuessa paikalle, Antti olikin jo ehtinyt vaihtamaan työvaatteet päälle ja näin pääsi lausumaan seurakuntaväelle virallisen tervehdyksen viitasaarelaisilta pyöräilijöiltä. Jumalanpalveluksen aikana selvisi että emme olleet viikonlopun ainoita kaksipyöräisiä kirkon pihalla. Edellisenä päivänä kirkossa oli ollut motoristimessu. Messun jälkeen kirkkoherra Pekka Tuovinen otti matkalaiset haltuunsa ja saimme tietoa kirkon vaiheista, sen tuoreimmasta remontista ja pääsimme tutustumaan sakastissa kirkon aarteisiin, eli papin jumalanpalveluksissa käyttämiin asuihin. Näiden joukossa löytyi tosiaan useita satoja vuosia vanhoja aarteita.

Kirkkoherra Tuovinen saatteli matkaajat tien päälle ja yhteiskuvaa ottaessa ja kiitossanoja kuunnellessa aisti selvästi että vierailustamme oltiin varsin otettuja. Ja varsinkin kun selvisi että tämä oli matkamme yksi pääetapeista. Nopeat kirkkokahvit huoltoauton ympärillä ja kotimatka sai alkaa.

Esittelyssä kirkkoasujen vanhimpia aarteita

Sakastissa pyöräilijät saivat kuulla lisää mm. Törmälän leirikeskuksen vaiheista

Kotimatka alkamassa. Yhteispotreissa isäntä vieraineen eli: Markku Vihava, Ali Al-emara, Pekka Tuovinen, Antti Hiltunen, Petri Kuntsi, Mikko Koivisto, Seija Ruuska ja Arto Paananen

Antin tilaama annos kertoi sen, että on olemassa lohivoileipiä ja sitten LOHIVOILEIPIÄ!

Kotimatka aloitettiin suuntaamalla kohti Kerkonkoskea, eli suunnitelman mukaan ei aivan samoja jälkiä ajeltaisi sunnuntaipäivää. Aurinko pilkahteli lupaavasti, tie oli kuin pyöräilyyn tehty ja matkantekoa siivittivät upeat mäntymetsät ja niiden välissä pilkottavat lammet. Kerkonkosken Lohikeitaalla, suoritettiin ensimmäinen virallinen tauko ja tankkaushetki. Edellispäivänä koskella vietettyjen Sika-päivien antimia olisi ollut vielä saatavilla, mutta tällä kertaa jätettiin palvilihaköntti nostamatta pyörän tarakalle. Tuoreet munkin tekivät kauppansa kuten myös Antin tilaama lohivoileipä.

Ennen Vesantoa vielä pieni tankkaustauko ja itse Vesannolla sitten hieman pidempi tauko huoltoasemalla, joka oli viimeinen mahdollisuus käydä posliinipytyllä ja tilailla lämmintä ruokaa palavelun kanssa. Nämä mahdollisuudet käytettiinkin tarkkaan hyväksi ja vielä ennen matkan jatkumista otettiin hieman lisäenergiaa huoltoautosta ja täyteltiin juomapullot.

Pilvet alkoivat kiertelemään taas pahaenteisesti, mutta vaikka tie välillä miltei lainehti, oli itse sadepilvi jo ehtinyt tieltämme pois. Mutta niinhän siinä kävi. Tuuri sadepilvien suhteen loppui hieman Suovanlahden jälkeen. Vettä tuli välillä reippaastikkin, mutta loppusuora häämötti eikä pieni kastuminen vauhtia hidastanut: päinvastoin. Sopivasti Kymönkosken kaupalla oli pilvessä aukko ja viimeinen virallinen tauko saatiin pidettyä poutasäässä. Tällä taukopaikalla viralliset kiitokset osallistujille ja todettiin yhdessä tuumin että ei jää viimeiseksi. Eli uutta reissua suunnittelemaan. Kurkelan asukit erkanivat porukasta Muikunlahden kohdalla ja loput viisi pyöräilijää kokoontuivat vielä matkatavaroiden jakoon seurakuntatalon pihalla.

Talvi aikaa tutkia karttoja ja  suunnitella kesän 2015 retkeä. Hieno reissu, loistava porukka, täydellisesti toiminut Viitasaaren Reserviupseerien organisoima huoltotiimi (suuret kiitokset Mauri Kananen ja Kari Hämäläinen), upea yöpymispaikka, ja Rautalammin seurakunnan lämmin vastaanotto matkalaisille. Eipä juuri enempää pyöräreissulta olisi voinut vaatia! En vuonna uudestaan!

Reissussa räjähtyneet 5 pyöräilijää Seurakuntatalon pihassa ja ylihuoltomieheksi ylennetty Kari Hämäläinen (kuva: Seija Ruuska 2014)